Kajaanin elokuvakerhotoiminnan historiaa

Kajaanilaisella elokuvakerhotoiminnalla on pitkä ja maineikas perinne, Kajaanin kerho on yksi maan vanhimmista toiminnassa olevista elokuvakerhoista.

KATE-KINO

Elokuvakerholiikkeen juuret ulottuvat 1920-luvun Ranskaan. Suomessa kerhotoiminnan ensimmäisiä puuhamiehiä olivat 1930-luvulla mm. Alvar Aalto ja Nyrki Tapiovaara. Varsinainen elokuvakerholiike syntyi Suomessa 1950-luvun loppupuolella. Kajaanin elokuvakipinän sytyttämät koululaisnuoret olivat ajan hengessä innokkaasti mukana. Kajaanin Teinien Elokuvakerho KaTe-Kino perustettiin 29.9.1960. Aloituskuvana oli André Haquetin ”On keskiyö tri Schweitzer” (”Il est minuit, Docteur Schweitzer”, 1952), tämä tapahtui 13.10.1960.

Useista kerhon alkutaipaleen jäsenistä on kasvanut maan eturivin elokuva-alan ammattilaisia, joukossa mm. elokuvakriitikko Mikael Fränti, tutkija Sakari Toiviainen, elokuvaohjaajat Tapio Suominen ja dokumenttielokuvilla ansioitunut Marjatta Koivulehto. Kajaanille uskollisena pysynyt Tapio Nevalainen oli vuosikymmenten ajan Kajaanin elokuvatoiminnan Don Quijote, joka pyöritti Kajaanin elokuvatoimintaa 2000 -vaihteeseen saakka sitkeydellä, johon vain todellinen elokuvaharrastaja antautuu.

 MÉLIÈS

Alkuun KATE-KINON toiminta horjui rahanpuutteen ja olosuhteiden vuoksi, ja kerhon toiminta olikin keskeytyksissä 1962 kevätkauden. Saman vuoden syksyllä aloitettiin uudella innolla, ja seuraavana vuonna kerho löi itsensä läpi ja alkoi julkaista myös Méliès -elokuvalehteä. (ranskalaisen elokuva-alan pioneerin George Mélièsin mukaan.

Lehden kunnianhimoisena tavoitteena oli edistää paikallista ja koko maan elokuvakulttuuria, numerossa 2/63 se ilmoittaa tavoitteekseen kehittyä ensimmäiseksi suomalaiseksi todelliseksi elokuvalehdeksi. Elokuvalehti Mélièsin lupaava kehitystarina loppui viiden numeron jälkeen syksyllä 1964 taloudellisiin vaikeuksiin ja varsin luonnollisiin syihin, kun ydintekijäjoukko lähti lukion jälkeen opiskelemaan. Mutta KaTe-Kinon vaikutus oli elinikäinen, näin kerhon alkuaikoja muistelee tutkija ja Suomen kansallisfilmografian päätoimittaja Sakari Toiviainen Mikael Fräntin haastattelussa: ”Kajaanissa näki silloin melkein kaiken. Siellä minä kasvoin kiinni uuteen kotimaiseen elokuvaan, klassiseen Hollywood-elokuvaan ja Ranskan uuteen aaltoon. Noihin huomaa palaavansa nykyisinkin yhä uudelleen ja uudelleen” (HS 25.10.1996)

60-luvun lopulla Kajaanin Teinien Elokuvakerho KaTe-Kino laajensi toimintaansa, ja jäseniksi pääsivät muutkin kuin vain oppikoululaiset. Kerhon uusi nimi lainattiin kerholehdeltä, ja vuodesta 1968 eteenpäin elokuvakerho Méliès jatkoi KaTe-Kinon toimintaa aina vuoteen 1971.

KAJAANIN ELOKUVAKERHO

Kerhoesitysten kotina oli alusta saakka elokuvateatteri Ratto, mutta vuonna 1971 Raton silloinen yrittäjä lopetti elokuvatoiminnan. Kajaanissa ei ollut puoleen vuoteen yhtään toimivaa elokuvateatteria. Näin myös kerhon toiminta pysähtyi. Vuonna 1972 Ratto sai uuden yrittäjän ja kerho aloitti uudella nimellä Kajaanin Elokuvakerho ry. Perustajina olivat Tapio Nevalainen, Ossi Ojala ja Markku Sadelehto 13.9.1972. Toiminta jatkui sen jälkeen vakaana, ja 80-luvulla jäsenmäärä ylitti elokuvateatterin paikkamäärän, ja monet halukkaat jäivät ulkopuolelle. Lauantaisarjojen lisäksi pyöritettiin sunnuntaiaamuisin 16 mm:n esityssarjoja, joiden esityspaikat vaihtelivat Kelan kellaritiloista kaupunginteatteriin ja Sissilinnan vinttiin. Kun elokuvateatteri Ratto lopetti toimintansa vuonna 1986 kerhon oli etsittävä uusi koti.

Kajaanin uuden kaupunginkirjaston monitoimisali Kalevala valmistui syksyllä 1986, ja kerho jatkoi esitystoimintaansa siellä. Kino Kalevalan sali ei ollut paras mahdollinen paikka elokuvien esityksiin, ja kerhon jäsenmäärä romahti muuton jälkeen tuntuvasti. Syynä saattoi olla myös se, että Kajaanin elokuvakerho pyöritti samaan aikaan Kino Kalevalassa kaupungin puolikunnallista elokuvatoimintaa ja joutui tavallaan kilpailemaan itsensä kanssa. Elokuvayleisölle tilanne oli kuitenkin onnekas, sillä tarjolla oli varsin laadukas ohjelmisto. Kerhon muutto oli jälleen edessä, kun Kino Kalevala lopetti elokuvatoiminnan syksyllä 1998. Uudeksi kodiksi tuli silloin Kajaanin ainoa toimiva elokuvateatteri, Tapio Nevalaisen yrityksen Nevskinon omistama Kino Sisu.

Uuden elokuvateatterin tarve kävi vuosi vuodelta polttavammaksi, kunnes monien mutkien jälkeen saatiin vihdoin päätös rakentaa Kauppakadun ns. IT -talon tontille uusi elokuvakeskus. Rakennuttajana oli Kajaanin kaupungin tytäryhtiö Kajaanin Elokuvakeskus Oy, yrittäjäksi kilpailutettiin MRP Matila & Röhr Productions. Uuden teatterin valmistumista odotellessa Matila & Röhr aloitti toimintansa väliaikaisesti ensin Kaukametsässä, sitten kesällä 2002 kirjaston Kino Kalevalassa. Uudessa kilpailutilanteessa ei vanhalla Kino Sisulla ollut enää jatkomahdollisuuksia ja teatteri lopetti toimintansa kesällä 2003.

Elokuvakerhon toimintaankin uhkasi tulla katkos, mutta jäsenten hartaiden pyyntöjen jälkeen kerho palasi väliaikaisesti takaisin Kino Kalevalaan. Elokuvakeskuksen valmistuttua syksyllä 2004 kerho pääsi jatkamaan esityksiään upouudessa BioRexissä. 90-luvun lopun notkahduksen jälkeen kerhon jäsenmäärä on tasaisesti noussut ja ikäjakauma on laaja. Ilahduttavaa on, että perinne jatkuu ja vanhojen kerholaisten joukossa on runsaasti nuoria. Myös ohjelmisto on vuosien varrella nuorentunut, koska elokuvan kierto on nopeutunut: vanhat kuvat poistuvat nopeasti vuokraajilta, jopa parissa kolmessa vuodessa. Klassikkoja on ollut mahdollista esittää vain satunnaisesti uusintakierrokselle tulleista elokuvista tai joidenkin tapahtumien yhteydessä. Elokuvakerhon keskeiseksi tehtäväksi onkin tullut esittää uutta laatuelokuvaa eri puolilta maailmaa ja turvata elokuvaharrastajille mahdollisuudet nähdä myös niitä elokuvia, joita pienen kaupungin kaupallisella elokuvateatterilla ei ole mahdollista esittää.

Vuonna 2010 Kajaanin elokuvakerhotoiminta täytti 50 vuotta.  Merkkivuotta juhlistettiin järjestämällä elokuvaviikko teemalla ”Eurooppalaisia helmiä viideltä vuosikymmeneltä” sekä pääjuhla, jonka elokuvana esitettiin Luis Bunuelin klassikko Kulta-aika. Elokuvan säesti Kajaanin musiikkiopiston opettajista koostunut orkesteri kuhmolaislähtöisen klarinetisti-säveltäjä Lauri Sallisen musiikilla. Viikon yhteydessä 13.10. esitettiin päivälleen 50 vuotta avajaisesityksen jälkeen myös André Haquetin elokuva ”On keskiyö tri Schweitzer”. 50 -vuotisjuhlan pääpuhujana oli yksi KATE -KINON perustajajäsenistä elokuvakriitikko Mikael Fränti.

Juhlavuoden jälkeen Kajaanin elokuvakerho on jatkanut edelleen edeltäjiensä perinteitä pyrkimyksenään esittää laatuelokuvia ja klassikoita, joita muuten pohjoisen pienessä kaupungissa ei nähtäisi. Kevät- ja syyssarjojen lisäksi vuosittain järjestetään erilaisia pieniä tapahtumia ja yhteisnäytöksiä muiden kulttuurialan toimijoiden kanssa.

Kerhon jäsenmäärä on koko vuosikymmenen säilynyt hyvällä tasolla ja ollut pienessä nousussa, vaikka OKL:n lakkauttamisen jälkeen opiskelijoiden määrä onkin pienentynyt ja kerhon ikärakenne noussut. Kevät- ja syyssarjan yhteenlaskettu jäsenmäärä on pysynyt suunnilleen 350 hengen paikkeilla ja vuonna 2017 kasvanut jo lähelle 400 jäsentä. Esityksissä paikalla on ollut keskimäärin n. 130 – 140 henkeä.

… toiminta jatkuu ja kohti 60 -vuotisjuhlia mennään.