Kajaanin elokuvakerho on perustettu v. 1972. Se jatkaa vuonna 1960 perustetun Kajaanin ensimmäisen elokuvakerhon KaTe-Kinon ja Mélièsin perinnettä.

Valtakunnallisestikin ajatellen kajaanilaisella elokuvakerhotoiminnalla on pitkä ja maineikas perinne, Kajaanin kerho on yksi maan vanhimmista toiminnassa olevista elokuvakerhoista.

KATE-KINO

Elokuvakerholiikkeen juuret ulottuvat 1920-luvun Ranskaan. Suomessa kerhotoiminnan ensimmäisiä puuhamiehiä olivat 1930-luvulla mm. Alvar Aalto ja Nyrki Tapiovaara. Varsinainen elokuvakerholiike syntyi Suomessa 1950-luvun loppupuolella.

Kajaanin elokuvakipinän sytyttämät koululaisnuoret olivat ajan hengessä innokkaasti mukana. Kajaanin Teinien Elokuvakerho KaTe-Kino perustettiin 29.9.1960. Aloituskuvana oli André Haquetin "On keskiyö tri Schweitzer" ("Il est minuit, Docteur Schweitzer", 1952), tämä tapahtui 13.10.1960.

Kerhon perustamisen puuhajoukko oli näin jälkeenpäin ajatellen hämmästyttävän nuorta, vain 15-16-vuotiaita pojankoltiaisia, joiden elokuvakipinä on jättänyt perinnökseen vankan elokuvatoiminnan Kajaaniin. Kerhon alkutaipaleen jäsenistä on kasvanut maan eturivin elokuva-alan ammattilaisia, joukossa mm. elokuvakriitikko Mikael Fränti, Suomen Elokuva-arkiston tutkija Sakari Toiviainen, elokuvaohjaajat Tapio Suominen ja dokumenttielokuvilla ansioitunut Marjatta Koivulehto. Kajaanille uskollisena pysynyt Tapio Nevalainen oli vuosikymmenten ajan Kajaanin elokuvatoiminnan Don Quijote, joka pyöritti Kajaanin elokuvatoimintaa sitkeydellä, johon vain todellinen elokuvaharrastaja antautuu.

MÉLIÈS

Alkuun KaTe-Kinon toiminta horjui rahanpuutteen ja olosuhteiden vuoksi, ja kerhon toiminta olikin keskeytyksissä 1962 kevätkauden. Saman vuoden syksyllä aloitettiin uudella innolla, ja seuraavana vuonna kerho löi itsensä läpi ja alkoi julkaista myös Méliès -elokuvalehteä. (ranskalaisen elokuva-alan pioneerin George Mélièsin mukaan.

melies

Elokuvalehti Mélièsin viisi numeroa ilmestyivät 1963-1964.

Lehden kunnianhimoisena tavoitteena oli edistää paikallista ja koko maan elokuvakulttuuria, numerossa 2/63 se ilmoittaa tavoitteekseen kehittyä ensimmäiseksi suomalaiseksi todelliseksi elokuvalehdeksi. Pääkirjoitus kuitenkin ennakoi pahaenteisesti tulevaa lupaamalla, että "emme aio ampua ketään kuvamasiinan nimeltä Televisio omistavaa henkilöä". Olisikohan sittenkin pitänyt ampua, sillä TV-lähetysten ulottuessa Kainuuseen joulukuussa 1963 alkoi pian myös elokuvateattereiden alamäki. Syy tosin ei ollut yksinomaan TV:n, kotimaisen elokuvan alamäki oli alkanut jo ennen sitä.

Elokuvalehti Mélièsin lupaava kehitystarina loppui viiden numeron jälkeen syksyllä 1964 taloudellisiin vaikeuksiin ja varsin luonnollisiin syihin, kun ydintekijäjoukko lähti lukion jälkeen opiskelemaan. Mutta KaTe-Kinon vaikutus oli elinikäinen, näin kerhon alkuaikoja muistelee tutkija ja Suomen kansallisfilmografian päätoimittaja Sakari Toiviainen Mikael Fräntin haastattelussa:

"Kajaanissa näki silloin melkein kaiken. Siellä minä kasvoin kiinni uuteen kotimaiseen elokuvaan, klassiseen Hollywood-elokuvaan ja Ranskan uuteen aaltoon. Noihin huomaa palaavansa nykyisinkin yhä uudelleen ja uudelleen" (HS 25.10.1996)

Lehti kuoli, mutta kerho jatkoi ja kasvatti jäsenmääränsä pian yli kahdensadan jäsenen. Tunnelma esityksissä oli virittynyt, ja noihin aikoihin kuvia edelsi aina asiantunteva luento; tämäkin perinne jatkuu, mutta nykyisin elokuvan esittely on kirjallisessa muodossa.

60-luvun lopulla Kajaanin Teinien Elokuvakerho KaTe-Kino laajensi toimintaansa, ja jäseniksi pääsivät muutkin kuin vain oppikoululaiset. Kerhon uusi nimi lainattiin kerholehdeltä, ja vuodesta 1968 eteenpäin elokuvakerho Méliès jatkoi KaTe-Kinon toimintaa aina vuoteen 1971.

KAJAANIN ELOKUVAKERHO r.y.

Kerhoesitysten kotina oli alusta saakka elokuvateatteri Ratto, mutta vuonna 1971 Raton silloinen yrittäjä lopetti elokuvatoiminnan . Kajaanissa ei ollut puoleen vuoteen yhtään toimivaa elokuvateatteria. Näin myös kerhon toiminta pysähtyi. Vuonna 1972 Ratto sai uuden yrittäjän ja kerho aloitti uudella nimellä Kajaanin Elokuvakerho r.y. Perustajina olivat Tapio Nevalainen, Ossi Ojala ja Markku Sadelehto 13.9.1972.

Toiminta jatkui sen jälkeen vakaana, ja 80-luvulla jäsenmäärä ylitti elokuvateatterin paikkamäärän, ja monet halukkaat jäivät ulkopuolelle. Kerho olikin noina aikoina ainoa paikka, joka tarjosi laatuelokuvia, kun kaupallinen tarjonta keskittyi pornoon ja väkivaltaan. Kun elokuvateatteri Ratto lopetti toimintansa vuonna 1986 kerhon oli etsittävä uusi koti. Kajaanin uuden kaupunginkirjaston monitoimisali Kalevala valmistui syksyllä 1986, ja kerho jatkoi esitystoimintaansa siellä.

Kino Kalevalan sali ei ollut paras mahdollinen paikka elokuvien esityksiin, ja kerhon jäsenmäärä romahti muuton jälkeen tuntuvasti. Syynä saattoi olla myös se, että Kajaanin elokuvakerho pyöritti samaan aikaan Kino Kalevalassa kaupungin puolikunnallista elokuvatoimintaa ja joutui näin tavallaan kilpailemaan itsensä kanssa. Elokuvayleisölle uusi tilanne oli kuitenkin onnekas, sillä tarjolla oli varsin laadukas ohjelmisto.

Kerhon muutto oli jälleen edessä, kun Kino Kalevala lopetti elokuvatoiminnan syksyllä 1998. uudeksi kodiksi tuli silloin Kajaanin ainoa toimiva elokuvateatteri, Tapio Nevalaisen yrityksen Nevskinon omistama Kino Sisu.

Uuden elokuvateatterin tarve kävi vuosi vuodelta polttavammaksi, ja kun monien mutkien jälkeen saatiin vihdoin päätös rakentaa Kauppakadun ns. IT-talon tontille uusi elokuvakeskus. Rakennuttajana oli Kajaanin kaupungin tytäryhtiö Kajaanin Elokuvakeskus Oy, yrittäjäksi kilpailutettiin MRP Matila & Röhr Productions. Uuden teatterin valmistumista odotellessa Matila & Röhr aloitti toimintansa väliaikaisesti ensin Kaukametsässä, sitten kesällä 2002 kirjaston Kino Kalevalassa.

Uudessa kilpailutilanteessa ei vanhalla Kino Sisulla ollut enää jatkomahdollisuuksia ja teatteri lopetti toimintansa kesällä 2003. Elokuvakerhon toimintaankin uhkesi tulla katkos, mutta jäsenten hartaiden pyyntöjen jälkeen kerho palasi väliaikaisesti takaisin Kino Kalevalaan. Elokuvakeskuksen valmistuttua syksyllä 2004 kerho pääsi jatkamaan esityksiään upouudessa Bio Rexissä.

90-luvun lopun notkahduksen jälkeen kerhon jäsenmäärä on tasaisesti noussut ja ikäjakauma on laaja. Ilahduttavaa on, että perinne jatkuu ja vanhojen kerholaisten joukossa on runsaasti nuoria.

Myös ohjelmisto on vuosien varrella nuorentunut, koska elokuvan kierto on nopeutunut: vanhat kuvat poistuvat nopeasti vuokraajilta, jopa parissa kolmessa vuodessa.

2000- luvulla Kajaanin elokuvakerhon kevät- ja syyssarjojen yhteenlaskettu jäsenmäärä on pysynyt noin 300 paikkeilla ja esitystä kohti katsojamäärä on ollut keskimäärin yli sata henkeä.

Klassikkoja on ollut mahdollista esittää vain satunnaisesti uusintakierrokselle tulleista elokuvista tai joidenkin tapahtumien yhteydessä. Elokuvakerhon keskeiseksi tehtäväksi onkin tullut esittää uutta laatuelokuvaa eri puolilta maailmaa ja turvata elokuvaharrastajille mahdollisuudet nädä myös niitä elokuvia, joita pienen kaupungin kaupallisella elokuvateatterilla ei ole mahdollista esittää.

50 vuotta elokuvakerhotoimintaa Kajaanissa:

Vuoden 2010 lokakuun 13. päivänä tuli kuluneeksi 50 vuotta siitä kun Kajaanin teinien elokuvakerho KaTeKino esitti ensimmäisen elokuvansa On keskiyö tohtori Schweitzer (André Haquet, Ranska 1952). KaTeKinon jälkeen kerho toimi muutamia vuosia nimellä Elokuvakerho Meliés, kunnes vuonna 1972 perustettiin Kajaanin elokuvakerho ry.

13.-17.10.2010 esitettiin elokuvasarja, johon koottiin eurooppalaisen elokuvan helmiä 1960 -luvulta 2000 -luvulle. Elokuva On keskiyö tohtori Schweitzer esitettiin ylimääräisenä yönäytöksenä tasan 50 vuotta ensiesityksen jälkeen 13.10.2010. Lisäksi järjestettiin 50-vuotisjuhla asianmukaisine puheineen ja muisteluineen. Juhlaelokuvana esitettiin Luis Buñuelin elokuva Kulta-aika elävän musiikin säestyksellä. Musiikin esitti Kainuun musiikkiopiston opettajista koostuva Kainuu-kvartetti lyömäsoittajalla vahvistettuna. Kulttuurirahaston Kainuun rahasto oli myöntänyt kvartetille rahoituksen mykkäelokuvan musiikin sävellyksen tilaamiseen ja esittämiseen. Teoksen sävelsi Kuhmosta lähtöisin oleva säveltäjä-klarinetisti Lauri Sallinen ja sen kantaesitys oli Kajaanin elokuvakerhotoiminnan 50-vuotisjuhlassa. Pääjuhlan puhujavieraana oli elokuvakriitikko Mikael Fränti, joka oli v. 1960 perustamassa Kajaanin elokuvakerhotoimintaa.

Elokuvaviikon ja pääjuhlan lisäksi järjestettiin Ravintola Wanhalla Kerholla iltajuhla "Jatkot" ja Kajaanin kaupungin kirjaston aulaan koottiin Kajaanin 50 –vuotisen elokuvakerhotoiminnan historiaa ja toimintaa esittelevä näyttely.

Perinne jatkuu: Vuonna 2010 Kajaanin elokuvakerhotoiminta täytti siis 50 vuotta ja Kajaanin elokuvakerho jatkaa edelleen edeltäjiensä perinteitä pyrkimyksenään esittää laatuelokuvia, jotka häviävät jollei kukaan niitä puolusta ja esitä.

"Vaikka elokuva saisi vain sata katsojaa, ei sen arvoa pidä väheksyä. Elokuva saattaa saada ihmisessä aikaan suuria henkisiä vallankumouksia." (Tutkija Sakari Toiviainen / HS 25.10.96)